Alivuokralainen: Kirjamämmi.

torstai, huhtikuu 28, 2005

Kirjamämmi.

Turisti heitti tällaisen meemi-pallon. Minäpä koppaan.

Olet joutunut Fahrenheit 451:n maailmaan - mikä kirja haluaisit olla?
Niccoló Machiavellin Il Principe. Pitääkö selittää?

Oletko koskaan ollut ihastunut fiktiiviseen hahmoon?
Ihastun aina - ainakin niistä kirjoista jotka saan luettua loppuun asti - päähenkilöihin hieman, niin että petyn ainakin pienesti kun tarina päättyy ja on sanottava hyvästit. Joka Ikinen Kerta.
Suurin ihastus taisi olla kymmenenvuotiaana Frodo, tuo oman aikani Harry Potter. Ja itkin kun Gandalf kuoli kirjassa. Ja sitten Lopussa.
No, nyt lähimenneisyydessä, taisin itkaista elokuvateatterissakin vähäsen saman tapahtuessa, vaikka jo Tiesin.

Mitä luet tällä hetkellä?
En ole minäkään Turistin lailla käynyt kirjakaupassa, tai kirjastossa, yli kuukauteen. Mutta, luen sekä Oxford History of Western Artia, että myös web-kirjastoja Taidehistoriasta joka päivä, sekä myöskin Taide, Elämä ja Estetiikka- teosta jonka taas on kirjoittanut Richard Shusterman. Lisäksi ajoittain pakenen arkitodellisuutta lukemalla myöskin uudelleen Leon Uriksen Hadzia.

Mikä on viimeisin kirja jonka ostit?
Oxford History of Western Art.

Mikä on viimeisin lukemasi kirja?
Ihan kokonaan? Nyt on moni jossakin vaiheessa, mutta ahdistuskohtauksessa ja vastapainona pääsykoeluvulle (tai paremminkin viivyttelynä etten lukisi niihin pari kuukautta sitten) ahmaisin Otorin Klaanin Tarinan, jonka taas on tuottanut Lian Hearn.

Mitkä viisi kirjaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Vain viisi? Donna Tartin Secret Historyn, Umberto Econ The Name of the Rosen, Neil Gaimanin American Godsin, Raamatun - koska muissa olosuhteissa sitä tuskin lukisin kannesta kanteen, ja sitten jonkin hemmetin hyvän Eksoottisten Paikkain Selviytymisoppaan että ruumis ja sielu pitäisivät yhtä kunnes olisin lukenut kaiken.

Kenen haluaisit jatkavan meemiä ja miksi?
Kukas tätä Ei ole vielä tehnyt? No Mikael tuolta Ihminen.orgista voisi kyllä kertoa prosaistisesta elinympäristöstään.

Oli aika raskas työpäivä. Yksitoista tuntia tuli rehkittyä, ja jalat on kyllä sen tuntuisetkin. Puolet työpäivästä soi päässäni biisi. Se on versio Jos sul' lysti on -biisistä, ja se vääntyi päässäni muotoon 'jos sulle yks lysti on', ja sitä lauloi M.A. Nummisen sekä Hectorin karsean apaattinen duo repeatilla sieluni winampissa. En muista kaikkia yhtätoista säkeistöä mitkä kehittelin (järkeni sanoutui kyllä irti prosessista) mielessäni, mutta sieltä löytyivät keskarinnostelut, himaanlähdöt, turpiinotot ja haistattelut, muttei mitenkään äärettömän nerokkaassa muodossa jotta oikeasti viitsisin saastuttaa tämän enempää silmämunianne.

Nyt on pitkästä aikaa - ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen - sellainen täysin lannistunut ja surullinen olotila. Tekisi mieli itkeä jos olisi tarpeeksi hyvä aihe, että saisi tämän apatian ja melankolian elimistöstään ulos, eikä edes surullinen laulu riitä nyt tähän hätään. Tulkaa kertomaan vastoinkäymisistänne äkkiä.
En ajattele lainkaan vain omaa hyvääni, siis oikeesti. Nyt vain irtoaisi hyvin autenttista empatiaa ja sympatiaa ja myötätuntosurua.

Kaikesta huolimatta kuulin tänään hyviäkin uutisia. Työpaikka suostuu maksamaan lomarahani jo kesäkuussa, kun valittelin että on opintolainan korkotasauskin ja kaikkea. Ojennan kyllä kaiken tämän solvaukseni jälkeen kiitoksia ymmärtäväiselle pomosektorille siitä että viitsivät taistella puolestani asian parissa.

soi: Herman's Hermits - End of the World, No Milk Today

P.S. Katsokaa Blue Velvet tänään kolmoselta 22:30.

Tunnisteet: Huvit ja hassutukset, Työt ja koulu

posted by kew @ 17:34

2 Comments:

At 6:09 ap. EEST, Mikael said…

Kuinka voi herrasmiespoika olla kirjoittamatta memmyä kun kerta toivotaan. Minähän siis, en nyt aivan sydämeni pohjasta, mutta vähän kuitenkin, vihaan memmyjä.

,
At 4:52 ip. EEST, kew said…

minä tykkään niistä joskus. en tiedä kyllä miksi.