lauantai, joulukuu 27, 2008
Tuu, tuu, tupakkirulla.
Heippa vaan!

Kerronpa teille tarinan tupakasta.
Olipa kerran naiivi tyttölapsi, joka oli maailman kovettama pintarapeaksi vaikka sisältä pehmoinen. Koska kaikki tyylikkäät ja kauniit ihmiset vetivät röökiä, päätti ruma ja tyylitönkin sitä maistaa, jos vaikka elämä muuttuisi. Ja hyvinhän se lähti maistumaan, vaikka pitkään kesti opetella oikea savukeote. Elämä ei kyllä muuttunut paljoa. Vähän ehkä tutustui uusiin ihmisiin. Sinällään positiivista suhteutettuna silloiseen erakkoluonteeseen.
Tämä tapahtui lukiossa.

Monta vuotta tyttölapsi ja sittemmin nainen väitti voivansa lopettaa koska tahansa haluaisi, mutta ei sattunut haluamaan.
Jatkoi ja jatkoi.

Kymmenen vuotta jatkoi.

Nainen luki pari kriittistä ja olennaista pätkää kirjasta 'Stumppaa tähän'. Kirjan oli kirjoittanut jo vuosikymmeniä sitten eräs keuhkosyöpään kypsällä iällä kuollut mies (ennen kuolemaansa luontaisesti) joka poltti omina ketjupolttoaikoinaan satakunta röökiä päivässä. Allen Carr. Allen Carr halusi lopettaa koko maailman tupakoinnin. Ehkä, koska elämä on ainutkertainen ja ihmeellinen asia, ja tupakka lyhentää sitä aivan vitunmoisesti. Ehkä, koska se on irvokas teollisuudenala. Ehkä, koska tajusi lopettamisen olevan niin helppoa kun tietää miten.

Huolimatta kanssatupakoijien irvailevasta suhtautumisesta kirjan painoarvoon tai tupakoinnin lopettamisen järkevyyteen, nainen päätti ostaneensa viimeisen tupakka-askinsa. Tupakka-aski tyhjeni tavanomaista hitaampaan tahtiin, kunnes viimeinen tupakka 'nautittiin' tasan viikko sitten osapuilleen yhtä typerään kellonaikaan, kuuden ja seitsemän välillä aamulla. Se maistui aika pahalta.

Demoni on murhattu. Ilman mainittavia vaikeuksia, ilman 'apu'keinoja, ja ilman lähellä olevien ihmisten luottamusta siihen että se on mahdollista. Koska oli halua vihdoin lopettaa. Olipa tyttölapsi oikeassa.

Et ehkä halua lopettaa tupakointia, mutta haluaisin että ostat tai lainaat tuon Carrin kirjan. Sen lukeminen ei muuta mitään jos et tahdo muuttavan. Jos pelottaa, niin kysypä itseltäsi ihan rehellisesti, että mitä lisäarvoa tupakointi elämällesi todellisuudessa antaa? Ihan oikeasti, vilpittömästi, valehtelematta. Ja miksi sinua pelottaa ajatella että lopettaisit?
Koska olet riippuvainen.

Tässäpä mitä itse olen viikon meditoinut:
-nikotiinihoidot ovat myrkkyä. Ne pitkittävät tupakanhimoasi entisestään. Älä käytä MITÄÄN 'vieroitus'hoitoja. Selviät lyhyemmillä tuskilla.
-jos tekee mieli röökiä, käytä mielikuvaharjoittelua ('justhan mä poltin, en tarvii mitään', tai 'näin polttaisin sen tupakan, tässä vaiheessa kävelymatkaa olisi jo puolivälissä, nyt karistaisin jne', tai lopulta 'näin kammottavaa olisi polttaa se tupakka').
-googlaa parikymmentä sivua tupakan sisältämistä myrkyistä ja arvioi miten paljon oikeasti nautit polttamisesta.
-ymmärrä, että pelko lopettaa tupakointi on suurin demoni tupakoinnin lopettamisessa. kun päätöksen tekee ja realisoi ja hyväksyy, ei ole enää vaikeuksia.
-kaikki tupakoinnin lopettamiseen liittyvät estot johtuvat vain äärimmäisen vaikeasta ja jatkuvasti pahentuvasta riippuvaisuudsta.
-kerro suureen ääneen ja mahdollisimman monelle että lopetat, mahdollisimman uhmakkaasti ja ehdottomasti. jos ei halua menettää kasvojaan, lupauksensa pitää.
-älä hätäile. päivä kerrallaan.
-älä käytä mitään korvikkeita. edes 'syön porkkanan sillä välin kun yleensä polttaisin tupakan'. yritä päästä eroon tupakkarutiineista. älä anna itsellesi lupaa mässytellä enemmän lopettamisen jälkeen tai palkitse itseäsi herkuttelemalla (kiintoisa huomio Carrin kirjasta; tupakointi lisää napostelua, eikä niin että nikotiiniriippuvaisuudesta luopuminen tekisi niin)
-älä tietoisesti välttele tupakoivia
-älä stressaa tai pelkää.

Ei ole ollut ongelmia. Pari kertaa vitutuspuuskassa on tehnyt mieli ihan hemmetisti, mutta siihen se jäi. Looginen päättelyketju auttoi tajuamaan ettei se tupakka sitä vitutusta mitenkään poistaisi. Nyt tupakoivat haisevat kammottavalle. Tupakansavu oksettaa. Ulkovaatteissa on ällöttävä tupakan jättämä ominaishaju. Hengitys on helpompaa. Laulaminen sujuvampaa. Nukun paremmin. Tuntuu paremmalta. Ei yskitä. Kynnet ja tukka ovat ruvenneet kasvamaan vinhasti. Iho on paremmassa kunnossa. Mieliala on yleisesti ottaen parantunut.

Viikon jälkeen.

Toki myös ärsyttää, hermostuttaa, on äärettömän turhautunut toisinaan, ja tekee mieli syödä purkkaa enemmän kuin ikinä elämässäni. Mutta ne lienevät ohimeneviä oireita.

Voi vittu mikä paskamyrkky se onkaan. Pitäs lailla kieltää heti ja täysin moisen skeidan tekeminen.
Toivon vilpittömästi että kaikki tupakoivat jotka lukevat tämän uskovat minua:
Lopettaminen on paras päätös minkä ikinä teet, ja se on paljon helpompaa kuin ikinä uskot.
Olet todellakin tupakkaa vahvempi.

Ja jos jotkut naureskelevat että hyvä se on viikon jälkeen kerskua, niin voin sanoa että niin onkin. Viikko siitä kun lopetin. En aio ikinä enää jatkaa.
En ikinä.
Ylpeä saavutuksestaan voi olla heti kun tekee päätöksen, heti kun lopettaa, ja heti kun päättää ettei ikinä enää jatka.
Itsehän olin ylpeä jo vuorokauden jälkeen. Tunnetta voi tosiaan kuvata lähinnä sanalla 'vapaa'.

Tunnisteet:

posted by kew @ 06:52   2 comments
tiistai, joulukuu 23, 2008
Paskaa joulua.
Paskaa joulua vaan kaikille!

Mä oon jouluisin kurja ja yksinäinen ja paistan piparia kotona ja katson huonoja leffoja kun ei ole muutakaan tekemistä ja juopottelen, niin ei tunnu niin ikävältä todeta olevansa ainoa henkilö a) koko naapurustossa ja b) yksin.

Voitaisko lopettaa joulun juhliminen kokonaan? Etenkin keskellä jotain vitun viikkoa niin, että varmasti oot yksin paitsi joulun, myös koko viikon sen ympärillä eikä pääse ees kauppaan.

Toivottavasti lahjanne ovat turhia, koristeet rumia, joululaulut kyllästyttäviä ja ruokanne pahaa.

Jos eivät, niin saatte ehkä anteeksi. Jos hankitte kunnon närästyksen ja tappelette sukulaisten kanssa.

Tunnisteet: , ,

posted by kew @ 01:55   3 comments
torstai, joulukuu 18, 2008
Lääke ärsyttävään.
Ihmiset ärsyttää. Ihmisten ärsyttävyys aiheuttaa terveydellisiä vaikutuksia, joihin ei ole lääkettä.

Mua ärsyttää joskus maailman hyväntahtoisimmatkin ihmiset, jos ne on tyhmiä. Vaikka mun mielestä hyväntahtoisuus on hieno piirre ihmisessä, niin silti. Jotkut on vaan semmosia tyhmiä koiranpentuja, jotka on tosi herttaisia, mut en mä niitä kyllä kutsuis päivällisvieraaks tai kuuntelis niiden poliittisia näkemyksiä. Käskisin paskomaan sanomalehdelle ja läpsäyttäisin samanlaisella kuonolle jos menee järsimään kenkiä.

Aina typeryys ei ole mitenkään varsinaista sisälukutaidon puutetta tai välinpitämättömyyttä, vaan toisinaan sen huomaa siinä että kommunikaatio on aivan tolkuttoman vaikeaa. Ei puhuta samaa kieltä, kielikuvat ei mene perille, huumori ei kohtaa yleisöä, ja muutenkin tulkitaan aivan vituralleen. Ja vastaavasti heiltä ei kuule kyllä järjellisiä juttuja ei sitten millään. Ei mitään suodatinta siinä kelle kantsii sanoa ja mitä. Ei mitään sietokykyä kritiikille. Äärettömän naiivi taipumus lokerointiin.

Joidenkin ihmisten jutut on vaan niin tyhmiä ja epäkiinnostavia, että verenpaine nousee ja päätä särkee aina kun ne avaa suunsa tai erehtyy niiden lässytystä lukemaan.

Eikä sille vaan voi mitään.

Joskus ärsyttää passiivis-aggressiiviset ihmiset. Siis oikeesti. Jos on jotain asiaa, niin sano saatana, äläkä vaan piikittele ja nälvi. Mikään ei oo niin narttumaisen säälittävää ja rasittavaa kuin jatkuva tökkiminen. Jos on ongelma, ratkastaan se. Jos ei, niin pää umpeen ja muhi liemessäs.

Niin! Ja sekin ärsyttää että jos itse puhuu aidasta niin joku puhuu aidan seipäästä. Tai itse asiassa ei edes siitä, vaan mitä jos puhuttaisiin nyt tän aidan sijaan yleisesti ottaen periaatteista joilla aitoja voidaan rakentaa. Joidenkin mielestä on oltava puuta, joidenkin mielestä metalliverkkoaitaa, ja joidenkin mielestä ehdottomasti lehtipensaikkoa. Mutta voidaan olla vaikka sitä mieltä että jos korkeus on alle tai yli tiettyjen parametrien, niin aidasta tulee ihan vitun huono.
Ja mä kun vaan halusin puhua tästä vaaleensinisestä lankkuaidasta jonka portti on klenkallaan, että onkohan toi portti nyt ihan saletisti korjauskelvoton ja miksköhän toi aita on nyt ton värinen.

Siis voi vittu.

Tunnisteet: , ,

posted by kew @ 05:24   0 comments
torstai, marraskuu 20, 2008
Sano EI Lex Nokialle!
Huomio huomio tarkkaavaiset bloggaajat!

Jälleen ollaan kaventamassa netinkäyttäjien yksityisyydensuojaa. Vaaditaan jälleen kerran kansalaisten aktiivisuutta koska selkeästikään asiantuntijoiden 'tää on aika huono ja loukkaava idea' ei mene enää perille.

Lex Nokia on menossa läpi eduskunnassa. Läpimennessään lain vaikutukset ovat mm. seuraavanlaisia:
-talonyhtiöt voisivat seurata, mitä asukkaat tekevät vertaisverkoissa
-kirjastot voisivat valvoa asiakkaidensa selailutapoja
-yliopistot voisivat tutkia VoiP-puheluiden käyttöä
ym

HE 48/2008 vp Sähköisen viestinnän tietosuojalain sekä muutaman siihen liittyvän lain muutoksesta on tällä hetkellä hyväksymisuhan alla. Perustuslakivaliokunta antoi myönteisen lausunnon, vaikka lautakuntaa konsultoivat tahot kertoivat myös miksi Lex Nokia on huono juttu. Laissa EI ole kyse vain työnantajan oikeudesta valvoa työntekijän asiointia työverkoissa, vaan yleisestä yhteisötilaajien (kuka tahansa joka tarjoaa internet-yhteyttä) oikeudesta valvoa käyttäjiä. Eikä tämä rajoitu vain sähköpostiin, vaan kaikkeen IP-pohjaiseen liikenteeseen.

Tästä seuraa edellämainitun kaltaisia tilanteita joissa verkon käyttäjän/kuluttajan yksityisyys on käytännössä olematon.

Julkisuudessa EI ole huomioitu lainkaan lain vaikutuksia muualle kuin yritystoimintaan. Ehdotusta ollaan nuijimassa läpi yhtä huterin perustein kuin Lex Karpelaa, ja samalla tavalla sen nojalla ollaan muiluttamassa KAUASKANTOISIA SEKÄ YKSITYISYYDENSUOJAA JA YKSILÖNVAPAUKSIA LOUKKAAVIA TEKIJÖITÄ.

VASTUSTA lakia!
VAIKUTA kirjoittamalla kansanedustajallesi, puhumalla laista blogeissa/livenä ja innostamalla muitakin toimimaan!
OTA SUORA YHTEYS liikennevaliokunnan kansanedustajaan, jotka valmistelevat eduskunnan virallisen vastineen! liikennevaliokunnan edustajat.

Antti Kemppinen on kirjoittanut blogissaan aiheesta. Voit lukea sen täältä.

Hallituksen esityksen sivu.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto (huom. erityisesti eriävä mielipide lopussa!)

Tämä lastu on LÄHES IDENTTINEN Antti Kemppisen kirjoittaman Effin varoitusmailin kanssa. Jos olet Effin jäsen, olet varmaan jo lukenut sen. Jos et ole Effin jäsen, mutta tämänkaltaiset aiheet kiinnostavat, harkitse liittymistä.

Jos et toimi nyt, et ehdi toimia lain hyväksymisen estämiseksi koskaan. Reagoi!

Kiitos!

Noin lisähuomiona, aktiivisesti nettiuutisia seuraavana ihmisenä minua ihmetyttää minkä tähden tämänkaltaisista lakimuutoksista ei oikeasti riittävästi uutisoida. Eihän minulla ole ollut uskoa suomen median riippumattomuuteen pitkään aikaan, mutta aina kun näin käy, on raivo yhtä valtava.
Kansalaisten suut ja korvat tungetaan täyteen jotain BB-paskaa, mutta siitä miten suomessa esim. vallankäyttäjät käyttävät valtaansa ei juurikaan puhuta kuin pääministerin seurustelukumppanin autonkäytön verran.

Tunnisteet: , , ,

posted by kew @ 00:24   0 comments
sunnuntai, marraskuu 09, 2008
Hengitä hittaammin!
Voe kamala. Ilkka puhui kansan suulla ja vaati päivityksiä. Joo, tiiän, olen huono bloggari. En ole jaksanut päivittää, vaikka maailma on täynnä päivittelemisen arvoisia asioita.

Jaksamisesta tässä itse asiassa onkin kyse lähinnä. Opiskelun ja työelämän yhteenliittäminen ei ole todellakaan kauhean helppoa. Työntekohan voi tosiaankin joissakin tilanteissa mennä opintojen edelle, mikä hesarinkin mukaan on hidastanut merkittävästi korkeakouluopiskelijoiden lukuintoa. Se nyt vaan on niin, että opintopisteitä ei saa venytettyä leivän päälle ravitsevaksi appeeksi, eikä opinnot lämmitä torppaa talvisin, etenkään jos ei ole kakluunia mihin voi tuikata kaikki mahdolliset turhapäiväiset raportit, esseet ja opintomateriaalit tuhkaksi taivaalle. Itselläni ei ole suotavaa opiskella vähemmän koska en opiskele yliopistossa, vaan on pysyttävä 4 vuoden koulutusohjelmassa ja melko tiukassa opintosuunnitelmassa aika orjallisestikin. Sille on hyviä syitä toki. Opintosuunnitelmat ovat sitovia ja vaihtuvat joka vuosi. Rästiin jääneitä kursseja on hankala suoritella myöhemmin. Olen yrittänyt selviytyä. Töitäkin on toki tehtävä, koska jääkaappi ei täyty itsestään ja bussikorttia ladatakseni täytyy luopua jokusesta monikansallisesta (jatkossa vielä useammasta, kuten HKL suunnittelee opiskelijaetuusjärjestelmän romuttamisella).
16h koulu- ja työpäivät, pakkomielteeni tehdä kaikkeni jokaisen kurssin eteen ja kyvyttömyyteni priorisoida sitä mikä on tärkeintä tehdä siinä vähäisessä ajassa joka on käytössä vain johti lopulta paniikkihäiriöön.

Pällivammathan on sikäli tuttuja aiemmalta, että olen tässä koko pienen ikäni teinitytöstä asti tapellut masennuksen kanssa. On silti ihan eri asia olla alakuloinen ja itkeskeleväinen ja kirjoitella huomiohakuisia lastuja blogiin, kuin saada keskellä yötä (ja kotona tehtävää koulutyötä) painostavaa rintakipua ja hengenahdistusta, ja olla aivan varma siitä että saa sydärin. Jälkimmäinen aiheutti ihan tervehenkistä kuolemanpelkoa matkalla yöpäivystykseen. Terveydenhoitaja joka EKG:ni otti oli kyllä hyvin ystävällinen ja halusi poistaa kaikki mahdollisuudet sydänongelmille mittaamalla verenkierrollisia seikkoja, vaikka tiesi alusta asti sanoa että minä vain hyperventiloin. Sain rauhoittavia. Itkeskelin jotakin ja nolotti saatanasti, ja tietysti pelotti. Oli myös kauhean kiusallinen hetki todeta yhdessä päivystävän hoitsun kanssa että mehän tunnetaan toisemme tavallaan, koska veljeni on hänen siskonpoikansa ystävä jostain lapsuudesta ja hän tuntee sukua jotenkin, että ihan jopas jotakin. Hankala virittää mitään smalltalkkia. "No mitä sulle kuuluu nykyään?" "No melko paskaa, paniikkihäiriötä näköjään." Vähän vaikeeta siinä vaiheessa vetää perinteisiä "Ihan hyvää" -valheita kuten muille satunnaistuttaville yleisesti ottaen kaikkialla.

Paikallisen terveyskeskuksen lääkäri myönsi toiveikkaasti seuraavana päivänä asioidessa, että jos näitä paniikkikohtauksia tulee uudelleen, on syytä katsoa lääkitystä siihen. Sepä kiva. Hyvä tietää että syömällä rauhoittavia loput kaksi opiskeluvuotta saatan selvitä työkykyisenä lopulta koulutusta vastaavan palkkatyön pariinkin. Tai ainakin lääkityksen avulla pystyssä pysyvänä ihmisraunioina. On kyllä hienoa, että deadline- ja tulosvastuullista duunia jo opiskellessa ryhdyn napsimaan hymypillereitä että selviän - tuntuu jotenkin sellaiselta varhaiselta sopeutumiselta tulossa oleviin, vallitseviin työoloihinkin.

Just. Voitasko tehdä kuitenkin niin, universumi, että annetaan yhdelle ihmsiselle vaan tietty kirjo päävaivoja, ettei tarvii useamman mahdollisimman erilaisen kanssa tapella yhtä aikaa? Vai onko tää joku vitsi. "Hähää, selvisit masennuksesta. Otappa nyt tommonen. Mitäs siihen sanot?"

Ystävät symppaa. Eilen kun lähdin kotona päällekaatuvia seiniä pakoon Black Doorin Guitar Hero- iltaan, sanoi toverillisesti tuttavani näin "mut paras vinkkihän tohon hyperventilointiin on se, että oottaa vaan että pyörtyy ylihapetukseen. Kyllä se hengitys sitten normalisoituu kun on tajuton." Kiitti. Mä taidan nyt kuitenkin jatkossa laulaa tai keskustella pitkiä toveja kissojen kanssa, jos tulee noin vakava hyperventilaatiokohtaus vielä. Se kuulemma auttaa normalisoimaan hengitystä. Ehkä saan sillä kummallisen maineen naapurustossa, mutta pyörtyily ympäri kämppää ei kuulosta sen terveemmältä touhulta - sitäpaitsi mahdollista yöllistä musisointia voi aina verukella vuokranantajallekin terveydellisillä syillä. Et en mä ilkeyttäni laula 'Hummani Heitä' puolta tuntia aamuviideltä. Oikeesti nyt.

Työt ja koulu jatkuu huomenna. Kolme päivää niin, etten pannut tikkuakaan ristiin kummankaan eteen, auttaa kyllä ehkä jaksamaan nyt ainakin jouluun.
Viimeksi olin lomalla kesällä 2007. Ehkä se rupeaa hiljalleen näkymään.

Koulumotivaatio on kova edelleen, vaikka käynnissä onkin lähinnä törkeä läjä paskanjauhantakursseja joilla ei todennäköisesti tule olemaan mitään relevanssia ammattiosaamiseni kanssa. Ja projektikurssi, joka on saanut minut hautaamaan haluni toimia ikinä projektipäällikkönä. Kiittämätön ja vaativa homma on se, ja siitä saa vain vatsahaavan.

Tunnisteet: , ,

posted by kew @ 20:21   0 comments
 
Musta.


Name: Heli R.
Home: Vantaa, Uusimaa, Finland
About Me: "Kusipäät putoavat aina jaloilleen."
See my complete profile

Viimeiset viestit.
Valituksen historia.
Linkit ja mielipiteet.
Kiitos.